Origins and first successEdit
the group that would became The Marvelettes found at Inkster High School in Inkster, Michigan, a suburbar located west of Detroit, Michigan by viisitoistavuotias glee Clubin jäsen Gladys Horton in the fall 1960. Horton värväsi vanhemmat glee – klubin jäsenet Katherine Andersonin, Georgeanna Tillmanin, Juanita Cowartin ja lukiosta valmistuneen Georgia Dobbinsin (5.toukokuuta 1942 – 18. syyskuuta 2020). Jäsenet kamppailivat keksiäkseen nimeä uudelle esiintymiselleen, kunnes yksi jäsenistä leikkisästi tarttui omiin laulutaitoihinsa sanoen ” emme voi laulaa vielä.”Horton muutti sanonnan muotoon ”Casinyets”.
vuonna 1961 kvintetti, jota nykyään kutsutaan ihmeiksi, osallistui opettajansa käskystä kykykilpailuun ja sijoittui lopulta neljänneksi. Vaikka vain kolme ensimmäistä voittajaa tarjottiin matka koe aloitteleva Motown etiketti, kaksi tyttöjen opettajat neuvoi, että he saavat koe-myös. Kun koe Motown johtajat mukaan lukien Brian Holland ja Robert Bateman, heillä oli toinen koe isompi henkilökunta kuten Smokey Robinson ja etiketti presidentti ja perustaja, Berry Gordy, joka vaikka vaikuttunut niiden laulu tyylejä neuvoi heitä palaamaan oman sävellyksen. Palattuaan Inksteriin Georgia Dobbins otti yhteyttä paikalliseen muusikkoon nimeltä William Garrett, jolla oli keskeneräinen blues-sävellys nimeltään ”Please Mr. Postman”; Garrett antoi Dobbinsille luvan käyttää sitä niin kauan kuin hän sai lauluosuuksia, jos kappaleesta tuli hitti. Vaikka Dobbinsilla ei ollut aiempaa laulukokemusta, hän vei kappaleen kotiin ja muokkasi sen yhdessä yössä vastaamaan doo-wopin teini-ikäistä soundia.
ennen paluuta Motowniin Dobbins jätti yhtyeen kasvavan perheensä ja isänsä vuoksi, joka neuvoi häntä olemaan jatkamatta uraansa viihdealalla. Dobbinsin lähtö jätti Hortonin täysin ryhmän johtoon. Hänen tilalleen Horton pyysi toista Inksteristä valmistunutta Wanda Youngia Dobbinsin tilalle. Kun ryhmä palasi ja esitti kokoonpanonsa, Gordy suostui työskentelemään ryhmän kanssa, mutta neuvoi heitä vaihtamaan nimensä. Gordy nimesi heidät uudelleen the Marvelettesiksi ja allekirjoitti sopimuksen Motownin Tamla-divisioonan kanssa heinäkuussa 1961. Seuraavassa kuussa yhtye levytti kappaleen ”Please Mr. Postman”, jonka kiillottivat Brian Holland, Robert Bateman ja Freddie Gorman, Hollandin toinen lauluntekijä (ennen kuin Hollandista tuli osa Holland–Dozier–Holland-tiimiä), joka toimi postimiehenä, sekä Wandan laulaman kappaleen” So Long Baby”. Tamla antoi ”Please Mr. Elokuuta 1961. Tämän jälkeen kappale nousi singlelistan kärkeen yltäen sijalle #1 saman vuoden joulukuussa. se oli ensimmäinen Motown-keikka, jolla oli Hot 100-hitti.
tämän menestyksen jatkoksi Motown teetti yhtyeen levyn ”Twistin’ Postman” hyödyntääkseen twist-tanssivillitystä ja Chubby Checkerin ”The Twist” – kappaleen uudelleenjulkaisua. Kappale nousi lopulta pop-listan sijalle #34 alkuvuodesta 1962. Ennen vuoden 1961 loppua Tamla julkaisi ensimmäisen Marvelettes-albumin, jonka nimi oli myös Please Mr. Postman, mutta se ei noussut listoille. Yhtyeen seuraava single, ”Playboy”, oli toisen kerran yhtyeen jäsenen kirjoittama, tällä kertaa Gladys Hortonin. Kuten ”Postman”, kappale oli uudelleenmiksattu muiden kirjoittajien ja kun se julkaistiin alkuvuodesta 1962, saavutti #7. Neljäs hitti ”Beechwood 4-5789”, jonka oli säveltänyt Marvin Gaye, saavutti sijan 17. Vuoden 1962 aikana yhtye julkaisi vielä kaksi albumia, mukaan lukien Smash Hits of ’62 (julkaistiin myöhemmin nimellä The Marvelettes Sing) ja Playboy. ”Beechwoodin” menestyksen jälkeen myös R&b-radioasemat soittivat usein singlen kääntöpuolta, ”Someday, Someway”, joka kannatti lähettää kappale sijalle #8 R&B-listalla– – heidän ensimmäinen kaksipuolinen hittinsä.
yhtyeen menestyksen vuoksi yhtye joutui jättämään koulun kesken esiintyäkseen, ja vaikka tuutorit lupasivat auttaa koulunkäynnissä, niitä ei koskaan myönnetty. Koska heidän nuoren ikänsä ja Horton on orvoksi holhoukseen tuomioistuinten, ne lopulta otti Esther Gordy Edwards, joka bused heidät Motortown Revue osoittaa. Useiden menestyksekkäiden Top 40-levytysten jälkeen yhtye julkaisi vaatimattoman menestyksen, ”Strange I Know”, joka nousi sijalle #49. Vuoden 1963 alussa yhtye lyhennettiin kvartetiksi, kun Juanita Cowart päätti lähteä vedoten henkiseen romahdukseen—jonka aiheutti esiintymisestä aiheutunut stressi ja virhe, jonka hän teki kuvaillessaan yhtyeen taustoja esiintyessään American Bandstandissa. Jatkaessaan kvartettina yhtye julkaisi yhden Holland-Dozier-Hollandin varhaisista sävellyksistä, ”Locking Up My Heart”, joka nousi sijalle #44. Se oli yksi ensimmäisistä singleistä, joilla Horton ja Young esiintyivät yhdessä. ”Lockingin” menestys oli todennäköisesti koetuksella kappaleen b-puolen, Youngin johtaman balladin ”Forever”, vahvan ilmaisun vuoksi, joka sai myös pop-listasijoituksen ollen korkeimmillaan #78. Sitten Berry Gordy sävelsi ja tuotti singlen, ”My Daddy Knows Best”, mutta se oli heidän alhaisin kartoitus tuolloin, #67.
Georgeanna Tillmanin ja uudistuneen menestyjän
lähtiessä vuonna 1964 suurin osa amerikkalaisista lauluyhtyeistä, erityisesti kaikki naisyhtyeet kuten The Shirelles ja The Ronettes, alkoivat kamppailla hitin löytämisen kanssa brittipopin ja-rockin tulon jälkeen. Samaan aikaan muut Motownin tyttöyhtyeet kuten Martha and the Vandellas ja The Supremes alkoivat saada Motownin henkilökunnalta kannatusta the Vandellasin noustessa vuoden 1963 parhaaksi tyttöyhtyeeksi. Seuraavana vuonna The Supremes otti paikkansa levy-yhtiön parhaana ensisijaisena naisyhtyeenä peräkkäisten hittilevyjen jälkeen samana vuonna, huipentuen toisen albuminsa Where Did Our Love Go julkaisuun, jota Motown pystyi mainostamaan menestyksekkäästi. Joidenkin lähteiden mukaan” Where Did Our Love Go ” oli Marvelettesin torjuma. Gladys muistelee: ”kun he soittivat ’Where Did Our Love Go’, he soittivat ’too Many Fish In the Sea’. Valitsimme ”liian monta kalaa meressä”, koska siinä oli kaikki musiikki ja kaikki bongot. Olimme kaikki yhdessä ja sanoimme samaan aikaan, ettemme halua ’minne rakkautemme meni’.”
samana vuonna The Marvelettes pääsi neljänkymmenen parhaan joukkoon Norman Whitfieldin tuotannolla ”Too Many Fish in the Sea”, saavuttaen levytyksen myötä sijan 25. Motown oli jo aloittanut charm schoolinsa palkkaamalla koreografi Cholly Atkinsin ja Maxine Powellin hiomaan levy-yhtiön toimintaa. Atkins alkoi kiillottaa Marvelettesin tanssiliikkeitä Powellin opettaessa yhtyettä olemaan sirompi ja kertoi heille ja kaikille muille Motownin esityksille, että he ”esiintyisivät kuninkaiden ja kuningattarien edessä”. Samaan aikaan kaksi Marvelettes meni naimisiin: Georgeanna Tillman naimisissa pitkäaikainen poikaystävä Billy Gordon the Contours ja Wanda Young naimisissa hänen pitkäaikainen poikaystävä Bobby Rogers Of The Miracles muuttaen nimensä Wanda Rogers. Vuoden 1964 lopussa Georgeanna Tillmanilla, pitkäaikaisella sirppisoluanemialla, diagnosoitiin lupus. Vuoden 1965 alussa Tillmanin lääkäri neuvoi häntä jättämään esiintymisen lopullisesti. Loput Marvelettes jatkoi triona siitä lähtien.
vuoden 1965 puolivälissä Wanda Rogers otti laulajan paikan, sillä Motownin tuottajien mielestä Rogersin ääni sopi paremmin tähän rooliin kuin Hortonin. Rogersin ollessa pääosassa yhtyeellä oli hitti ”I’ ll Keep Holding On”, joka nousi sijalle #34, kun taas ” Danger! Heartbreak Dead Ahead” tyytyi sijalle # 61, mutta oli sijalla #11 R&B-listalla. Myöhemmin vuonna 1965 yhtye julkaisi Smokey Robinsonin sävellyksen ”Don’ t Mess with Bill”, joka toi yhtyeen takaisin kymmenen parhaan joukkoon saavuttaen #7 ja siitä tuli heidän toinen single, joka myi yli miljoona kappaletta. Siitä lähtien Robinsonin ollessa pääasiassa vastuussa, useimmissa Marvelettesin singleissä Rogers olisi pääosassa. Vuonna 1966 ”You’ re the One” menestyi kohtalaisesti, ja saman vuoden lopulla he pääsivät top 20: een kappaleella ”The Hunter Gets Captured by the Game”, jota Smokey joutui taistelemaan päästäkseen vapaaksi. Vuonna 1967 yhtye levytti Van McCoyn sävellyksen ”When you’ re Young and in Love”, jonka oli alun perin levyttänyt Ruby & The Romantics. Kappale nousi Yhdysvalloissa sijalle #23 ja Britanniassa sijalle #13, ollen yhtyeen ainoa brittihitti.
DeclineEdit
vuoteen 1967 mennessä Gladys Horton oli harkinnut uudelleen yhteyttään The Marvelettesiin. Ensimmäisen lapsensa, sammien, synnyttyä CP-vammaisen kanssa Horton päätti jättää yhtyeen kokonaan, tehden niin ennen hitin ”My Baby Must be a Magician”julkaisua. Kappale nousi listaykköseksi #17 ja se tuli tunnetuksi siitä, että The Temptationsin Melvin Franklin esitti avausraidan. Hortonin vapauduttua Harvey Fuqua esitteli yhtyeen Ann Boganille, josta tuli Hortonin korvaaja. Boganin liittyessä yhtyeeseen vuonna 1968 suurin osa Motownin alkuvuosien muusikoista oli kuitenkin lähtenyt, lähinnä levy-yhtiön kanssa käytyjen taloudellisten kiistojen vuoksi. Yhtye kamppaili levytysten kanssa ”Magician” julkaisun jälkeen, Motown ei tarjonnut juurikaan mitään promootiota. Vuoden 1968 singlet ”Here I Am Baby” ja ” Destination: Anywhere”menestyi vain vaatimattomasti sijoittuen sijalle #44 ja sijalle #63. Heidän vuonna 1969 julkaistun albuminsa ”In Full Bloom”julkaisu epäonnistui samoin kuin sen ainoa single, uudelleenfilmatisointi Justine Washingtonin kappaleesta ”That’ s How Heartaches Are Made”.
Wanda Rogersista, joka oli kärsinyt jo jonkin aikaa useista henkilökohtaisista ongelmista, tuli epäluotettava ja vaikea työskennellä. Konserttiaikataulu oli vaikea, sillä hän ei joskus saapunut esiintymisiin. Vuonna 1970 Rogers nauhoitti kappaleita Smokey Robinsonin tuottamalle sooloalbumille, joka sisälsi covereita aiemmista Motown-levytyksistä, joita Motown päätti markkinoida The Marvelettesin paluuna. Koska tällä albumilla ei esiintynyt muita Marvelettes-yhtyeitä, alkuperäisjäsen Katherine Anderson kieltäytyi osallistumasta albumin kannessa esiintymiseen johtuen hänen mielestään Motownin epäkunnioituksesta häntä ja yhtyettä kohtaan. Albumi oli vain vaatimaton hitti, saavuttaen #50 R& B-albumilistalla eikä sisältänyt kartoitettuja hittisinglejä. Tämän jälkeen ryhmä hajosi Katherine Andersonin asettuessa hetkeksi Motownin henkilökuntaan. Kun Motown muutti Los Angelesiin vuonna 1972, Anderson ja Rogers jättivät liiketoiminnan kokonaan palaten Michiganiin Andersonin asettuessa kotikaupunkiinsa Inksteriin, kun taas Rogers muutti Southfieldiin, Michiganiin. Samaan aikaan Gladys Horton oli muuttanut Los Angelesiin, jossa hän kasvatti kolme poikaansa.
myöhempinä vuosina
tammikuussa 1980 entinen Marvelette ja alkuperäisjäsen Georgeanna Tillman kuoli lupuksen aiheuttamiin komplikaatioihin äitinsä talossa Inksterissä 36-vuotiaana. Pian tämän jälkeen useat entiset jäsenet nostivat kanteen Motownia vastaan valittaen, etteivät he saaneet työstään rojalteja. Vuonna 1989 Gladys Horton yritti yhdistää alkuperäisen Marvelettesin uudelleen saatuaan levytyssopimuksen Motorcity Recordsin kanssa. Wanda Young oli ainoa toinen Marvelette, joka suostui laulamaan äänitteellä. Tämän jälkeen Horton jatkoi esiintymistä, joskus nimellä ”Gladys Horton Of The Marvelettes”. Johtuen juridisesta erimielisyydestä Larry Marshakin kanssa, joka osti Marvelettesin nimen Motownilta levy-yhtiön menetettyä oikeudet nimeen, Horton taistelisi vuosia säilyttääkseen nimen omistuksen. Marshakilla oli useita yhtyeitä, jotka laskuttivat itseään nimellä ”The Marvelettes”, mutta Marvelettesina itseään esittäneet naiset olivat huomattavasti alkuperäistä kokoonpanoa nuorempia, eivätkä olleet levyttäneet yhdelläkään Marvelettesin alkuperäisistä Motown-hiteistä.
vuoteen 2006 mennessä, entisen Supremes-laulajan Mary Wilsonin ponnistelujen ansiosta, Truth in Music Actin kautta oli aloitettu 33 osavaltiossa lainsäädäntö, jolla estettiin esiintyjiä käyttämästä nimeä yhtyeestä, jolla ei ollut edes yhtä alkuperäisjäsentä, mikä sai Marshakin Marvelettesiksi palkkaamat yhtyeet laskuttamaan itseään ”Tribute to The Marvelettes” – nimellä. Sekä Horton että Katherine Anderson alkoivat taistella saadakseen nimen takaisin omistukseensa ja olivat loppusuoralla, kun Horton kuoli aivoinfarktiin kalifornialaisessa hoitokodissa tammikuussa 2011. The Marvelettesista erottuaan sekä Georgia Dobbins että Juanita Cowart jäivät Inksteriin ja asettuivat viihdeteollisuuden ulkopuoliseen elämään Cowartin toimiessa aktiivisesti Inkster-kirkkokuorossaan. Wanda Rogers asuu nykyään tyttärensä kanssa Westlandissa, Michiganissa, kun taas Katherine Anderson asuu Inksterissä ja toimii useiden Detroitin alueen lauluyhtyeiden mentorina. Yhtyeen myöhempi jäsen Ann Bogan asuu nykyään Clevelandissa, Ohiossa ja liittyi New Birth-yhtyeeseen ja sen alaryhmään Love, Peace & Happiness, ennen kuin vetäytyi eläkkeelle kasvattaakseen lapsensa. Kaikkia ryhmän elossa olevia jäseniä haastateltiin hiljattain TV-One-ohjelman jaksossa Unsung.
Georgia Dobbins kuoli sydänpysähdykseen 78-vuotiaana 18. syyskuuta 2020.