Tribuuni

sotilastribuunin lisätyyppi oli tribuni celerum. Rooman alkuvuosina he olivat ratsuväen komentajia. He osallistuivat myös rituaaleihin, jotka liittyivät kampanjakauden alkuun ja loppuun.

upseereina tribuuneilla oli hienompi haarniska ja viitta (paludamentum), joka erotti heidät tavallisista legioonalaisista. Tribuuneilla oli monia hallinnollisia ja logistisia tehtäviä, joihin kuuluivat legioonalaisten ruokahuollon hallinta, heidän yleinen terveytensä sekä legioonan leirin kokonaisturvallisuus – joka yövalinta, esimerkiksi Yövartio ja leirin salasana. Tribuunit myös nostivat uusia alokkaita ja jakoivat oikeutta, muun muassa sotaoikeuksia, joissa tribuuni saattoi määrätä sakkoja, alentaa palkkaa, määrätä ruumiillista rangaistusta ja julistaa kuolemanrangaistuksen sotilaille, jotka olivat syyllistyneet rikoksiin armeijan määräyksiä vastaan. Avustaakseen häntä tehtävissään tribuunilla oli joukko toimistoapulaisia (principales ja librarii) laatimassa raportteja, asiakirjoja ja työvuorolistoja.

Tribuni Plebis

perimätiedon mukaan ensimmäiset plebien tribuunit perustettiin vuonna 494 eaa palvelemaan comitia plebis tributaa, Rooman plebien kokousta (tavallisia kansalaisia, jotka eivät kuuluneet aristokraattiseen patriisiluokkaan). Arvonimi voi juontua kaupungin ensimmäisistä heimojohtajista, ja niin tehtävä annettiin, vaikka tribuni militumin virka oli jo olemassa. Myös alkuperäinen numero on epäselvä ja se oli kahden ja viiden välillä. Varmempaa on, että tribuuneja oli vuoteen 449 eaa.mennessä kymmenen.

kansankokouksen upseereina toimivat tribuunit, joiden oli itse oltava plebejä. Tässä ominaisuudessa he kokosivat plebit (ius agendi cum plebe), ehdottivat äänestettäväksi lakiehdotuksia ja hyväksyivät sitovia päätöslauselmia (plebiscit) aluksi vain plebeistä ja sitten, vuodesta 287 eaa.lähtien lex Hortensialla, kaikista Rooman kansalaisista. Sen lisäksi, että tribuunit säätävät valtion toiminnan edellyttämää lainsäädäntöä ja heijastavat senaatin tahtoa, he saattoivat myös ehdottaa omia lakiehdotuksiaan. Toinen tehtävä oli suorittaa yleiskokouksen (iudicia populi) edessä julkisia syytteitä. Ne voivat kohdistua henkilöihin, joita syytetään esimerkiksi lahjonnasta (ambitus) tai maanpetoksesta (perduellio). Tribuunien päättämät rangaistukset vaihtelivat sakoista teloituksiin.

tribuunit suojelivat plebejä tuomareiden väärinkäytöksiltä. Vastineeksi plebit vannoivat valan (lex sacrata), joka antoi tribuuneille Pyhän loukkaamattomuuden (sacrosanctitas) ja takuun siitä, että plebit suojelisivat heitä omalla hengellään. Lisää valtuuksia myönnettiin tribuuneille ja näitä olivat:

• pakottaminen-oikeus määrätä hänen tahtonsa ja hyvittää loukkaus keneltä tahansa yksilöltä käyttämällä sakkoja, vankeutta, ruumiillista rangaistusta tai kuolemanrangaistusta.
• estää tai estää veto – oikeudellaan kaikki senaatin tai minkä tahansa tuomarin ja tribuunitoverin lait, asetukset tai toimet, joita hän piti plebs: n etujen vastaisina.
• ius auxilii – the protection of plebs from mielivaltainen rangaistus which unlawly threated by a magistrate.

100-luvun puolivälistä eaa.tribuunilla oli virkansa jälkeen oikeus liittyä senaattiin. Tribuunien valta vaikuttaa lainsäädäntöön kasvoi niin suureksi, erityisesti sen jälkeen kun he olivat muodostaneet kumppanuuden Rooman armeijan kenraalien kanssa, että Sulla vähensi heidän kykyään esittää uusia lakiehdotuksia, estää senaatin ehdotukset ja pätevöittää itsensä senaattiin vuonna 81 eaa. Näitä toimenpiteitä vastustaneet levottomuudet johtivat kuitenkin siihen, että tribuuni sai takaisin täydet valtaoikeudet vuonna 70 eaa. Tribuunit olivat johdonmukaisesti taistelleet yläluokkaa vastaan 2.ja 1. vuosisadalla eaa. ja saivat maineen vallankumouksellisina valtiokoneiston sisällä. Aikalaishistorioitsija Polybios sanoikin: ”heidän on tehtävä, mitä kansa päättää, ja keskityttävä pääasiassa heidän toiveisiinsa” (Hornblower, 1505). Puolustaessaan julkista tilivelvollisuutta ja tavallisten ihmisten etuja ei siis ole yllätys, että Augustus, joka itse otti valtaosan heidän vallastaan, tribunicia potestas, vähensi lopulta keisarikaudella tribuunit vähäpätöiseen poliittiseen asemaan.