joidenkin maiden perustuslaeissa on määräyksiä, jotka nimenomaisesti kieltävät valtiota harjoittamasta tiettyjä uskonnollisen suvaitsemattomuuden tekoja, ja nämä samat säännökset kieltävät myös valtiota osoittamasta suosivansa tiettyä uskontoa omien rajojensa sisällä, esimerkkejä tällaisista säännöksistä ovat Yhdysvaltain perustuslain ensimmäinen lisäys, liittovaltion perustuslain 4 artikla. Saksan tasavalta, Irlannin perustuslain 44.2.1 artikla, Viron perustuslain 40 artikla, Turkin perustuslain 24 artikla, Kiinan kansantasavallan perustuslain 36 artikla ja Filippiinien perustuslain 3 artikla 5 jakso.
muut valtiot, jotka eivät sisällä uskontoon suoraan liittyviä perustuslain säännöksiä, sisältävät kuitenkin säännöksiä, jotka kieltävät syrjinnän uskonnollisista syistä (KS.esimerkiksi Ranskan perustuslain 1 artikla, Kanadan oikeuksien ja vapauksien peruskirjan 15 artikla ja Egyptin perustuslain 40 artikla). Nämä perustuslain määräykset eivät välttämättä takaa sitä, että kaikki Valtion osat pysyvät vapaina uskonnollisesta suvaitsemattomuudesta kaikkina aikoina, ja käytäntö voi vaihdella suuresti maittain.
toiset maat taas saattavat sallia uskonnollisen suosimisen esimerkiksi perustamalla yhden tai useamman valtionuskonnon, mutta eivät uskonnollista suvaitsemattomuutta. Esimerkiksi Suomessa on virallisina valtionuskontoina Suomen evankelis-luterilainen kirkko ja Suomen ortodoksinen kirkko, mutta silti se pitää kiinni uskonnonvapaudesta perustuslakinsa 11 artiklassa.
joissakin maissa on voimassa lakeja, jotka kieltävät uskonnollisen vakaumuksen halventamisen. Joissakin perustuslaeissa on lakeja, jotka kieltävät kaikenlaisen jumalanpilkan (esimerkiksi Saksassa, jossa vuonna 2006 Manfred van H. tuomittiin islamin jumalanpilkasta). Jotkut pitävät tätä uskonnollisen suvaitsemattomuuden virallisena hyväksymisenä, mikä merkitsee uskonnollisten näkemysten kriminalisointia. Yhteys suvaitsemattomuuden ja jumalanpilkkalakien välillä on lähimpänä, kun lait koskevat vain yhtä uskontoa. Pakistanissa joko Koraanin opinkappaleita tai profeetta Muhammedia vastaan suunnatusta jumalanpilkasta tuomitaan joko elinkautinen vankeusrangaistus tai kuolema. Luopumus, vanhan uskonnon hylkääminen, on myös kriminalisoitu useissa maissa, erityisesti Afganistanissa, jossa Abdul Rahman oli ensimmäinen, joka sai kuolemanrangaistuksen kristinuskoon kääntymisestä.
Play media
Yhdistyneet kansakunnat puolustaa oikeutta ilmaista vapaasti uskonnollista vakaumustaan, joka on lueteltu YK: n peruskirjassa ja lisäksi ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 2 ja 18 artiklassa. Artiklassa 2 kielletään uskonnollisiin syihin perustuva syrjintä. Artikla 18 suojelee vapautta vaihtaa uskontoaan. Koska sopimus, ei julistus,on oikeudellisesti sitova, ihmisoikeuksien julistuksen allekirjoittaminen on julkinen sitoumus. Koska Yhdysvallat halusi välttää kansainvälisen tuomioistuimen alistumista, se päätti vuonna 1998 hyväksyä kansainvälisen uskonnonvapauslain, jolla perustettiin Kansainvälinen Uskonnonvapauskomissio ja velvoitettiin Yhdysvaltain hallitus ryhtymään toimiin mitä tahansa maata vastaan, jonka todetaan rikkovan ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa esitettyjä uskonnonvapauksia. Ihmisoikeusneuvosto hyväksyi vuonna 2011 päätöslauselman 16/18 ”suvaitsemattomuuden, kielteisten stereotyyppien ja leimaamisen ja syrjinnän torjumisesta, yllyttämisestä väkivaltaan ja väkivaltaan uskontoon tai vakaumukseen perustuvia henkilöitä vastaan”, jota kaikkien alueiden ja uskontojen sidosryhmät tervehtivät käännekohtana kansainvälisissä pyrkimyksissä kohdata uskonnollista suvaitsemattomuutta. Euroopan ihmisoikeussopimus, joka sitoo oikeudellisesti kaikkia Euroopan unionin valtioita (Yhdistyneessä kuningaskunnassa vuonna 1998 säädetyn Human Rights Act-lain myötä), tekee 9 artiklassa laittomaksi yksilön oikeuksien rajoittamisen harjoittaa tai vaihtaa uskontoaan ja 14 artiklassa laittomaksi uskontoon perustuvan syrjinnän.
vuoden 2000 vuosiraportissaan kansainvälisestä uskonnonvapaudesta Yhdysvaltain ulkoministeriö siteerasi Kiinaa, Myanmaria, Irania, Irakia ja Sudania ihmisten vainoamisesta uskonnollisen vakaumuksensa ja tapojensa vuoksi. Raportti, joka kattaa heinäkuusta 1999 kesäkuuhun 2000, kertoo yksityiskohtaisesti Yhdysvaltain politiikasta niitä maita kohtaan, joissa uskonnonvapautta rikotaan Yhdysvaltain ulkoministeriön näkemyksen mukaan.
Edunvalvontaryhmä Freedom House laati vuonna 2000 raportin ”Religious Freedom in the World”, jossa maat asetettiin paremmuusjärjestykseen niiden uskonnonvapauden mukaan. Maat, joissa uskonnonvapautta kunnioitettiin vähiten, saivat arvosanan 7, olivat Turkmenistan, Iran, Saudi-Arabia, Sudan, Myanmar ja Pohjois-Korea. Kiina sai kokonaisarvosanaksi 6, mutta Tiibet listattiin erikseen kategoriaan 7. Ne maat, jotka saivat uskonnonvapauden korkeimman tason osoittavan arvosanan 1, olivat viro, suomi, Irlanti, Alankomaat, Norja ja Yhdysvallat.
niissä maissa, jotka avoimesti kannattavat uskonnollista suvaitsevaisuutta, käydään edelleen keskusteluja suvaitsevaisuuden rajoista. Jotkut yksilöt ja uskonnolliset ryhmät, esimerkiksi, säilyttää uskomuksia tai käytäntöjä, joihin liittyy toimia vastoin vakiintuneen lain, kuten kannabiksen käytön jäsenten Rastafari liikkeen, uskonnollinen käyttö Kotkan höyheniä ei-intiaanien (vastoin eagle feather laki, 50 CFR 22), tai käytäntö moniavioisuus keskuudessa maps kirkon 19th century.