uskonnot Indonesia

maaseutuasutus

lähes puolet Indonesian väestöstä asuu maaseudulla. Koska tulivuorilla on merkittävä rooli maaperän kehityksessä ja rikastumisessa, maatalouden kehityksen, väestötiheyden ja tulivuorten sijainnin välillä on vahva suhde. Aktiivisia tulivuoria on eniten Jaavalla, ja suurimmat väestötiheydet ovat esimerkiksi Merapi-vuoren etelä-ja itäpuolella olevilla alueilla, joissa maaperä on vulkaanisen tuhkan ja roskien rikastamaa. Sama kuvio toistuu Balilla ja Pohjois-Sumatralla, jossa rikas maaperä liittyy suoraan tulivuorenpurkausten virtauksiin. Jaavan, Maduran ja Balin saarilla on pitkälle systematisoitunut maaseuturakenne, joka perustuu paljolti märkäriisin viljelyyn. Muita runsaslukuisia maaseutupopulaatioita tavataan osissa Sumatraa ja Celebesiä. Suurin osa muusta maasta on harvaan asuttuja pienyhteisöjä, jotka harjoittavat kotitarveviljelyä.

Jaavalla yleisin asutus on maalaiskylä, jonka riisipellot levittäytyvät tasamaalle ja kohoavat monin paikoin kukkulanrinteitä pitkin terasseiksi. Eri puolilla maaseutua on kookospähkinä -, palmu-ja hedelmäpuiden rykelmiä, jotka kertovat kylien sijainnista. Keski-ja Itä-Jaavan tiheästi asutuilla alueilla on tuhansia tällaisia asutuskeskuksia, joista joillakin on melkoinen väestö.

jokaisen kylän asukkaat muodostavat ryhmän, joka on homogeeninen sekä taloudellisilta olosuhteiltaan että yhteiskunnallisilta eduiltaan ja näkemyksiltään. Monissa tapauksissa, erityisesti keinokastelualueilla, on paljon keskinäistä työvoiman vaihtoa. Ylikansoitus tiheästi asutuilla alueilla on johtanut keskivertotilojen koon pienenemiseen ja maattomien maaseudun asukkaiden määrän kasvuun.he työskentelevät pääasiassa maatyöläisinä, vuokraviljelijöinä tai vuokratyöntekijöinä kaupungeissa.

jokaisessa Jaavalaisessa kylässä on puro tai kaivo vedenlähteenään, moskeija ja peruskoulu sekä maanläheisten polkujen verkosto. Muodollista kaupallista toimintaa on vähän; tavaroita hankitaan kaupustelijoilta ja pienkaupoista (warung) tai torikaupungeista, jotka usein ovat myös paikallishallinnon keskuksia. Talot ovat hyvin erillään toisistaan ja ovat yleensä runko ja bambu katto punainen laatta tai kookos kuidut; paikallisesti tehdyistä tiilistä rakennetut talot ovat yhä yleisempiä etenkin varakkaampien perheiden keskuudessa. Vuohet, kanat, banaani-ja papaijapuut sekä joukko pieniä lapsia ovat tyypillisiä kyläelämälle.

maaseudun rakenne vaihtelee huomattavasti alueittain. Esimerkiksi jotkut Kalimantanin Dayak-asutuskeskukset ovat säilyttäneet perinteisiä moniunisia pitkätaloja, usein uudempien omakotitalojen rinnalla-joiden rakentamiseen hallitus on voimakkaasti kannustanut. Balilaiset kylät ovat muurien ympäröimiä perhekomplekseja, joissa on hindulaisia pyhäkköjä, julkisia rakennuksia ja suurempia temppeleitä. Tobajärven ympärillä Pohjois-Sumatralla sijaitsevissa Batak-kylissä, Länsi-Sumatralla sijaitsevissa Minangkabau-kylissä ja Etelä-Celebesillä sijaitsevissa Toraja-kylissä on myös tunnusomaiset rakenteensa ja rakennustyylinsä.

kuten asutusrakenne, myös maaseudun sosiaaliset kuviot vaihtelevat huomattavasti Indonesian saaristossa. Jaavalla on vain vähän järjestettyjä ryhmiä, jotka ovat kotitalouden tason yläpuolella, kun taas naapurikylissä Balilla on joukko ryhmiä, jotka liittyvät työskentelyyn, tanssiin ja muihin toimintoihin, joista monet liittyvät Hindujuhliin. Monet Dayak-yhteisöt käyttävät vastavuoroisen työvoiman järjestelmää riisipeltojen työstämiseen maatalouskierron erityisen työvoimavaltaisissa vaiheissa (esim.raivaus, istutus ja sadonkorjuu).

maaseudun elintapaa ohjaavat kasvukausi ja maan tuottavuus. Viljelytavat vaihtelevat monien sisämaan ryhmien siirtyvästä maanviljelystä pienimuotoiseen viljelyyn (saagoon, maniokkiin, riisiin ja muihin viljelykasveihin) suurten plantaasien koneellistuneeseen maatalouteen. Joissakin tapauksissa nämä toiminnot yhdistetään jonkinlaiseen kotiteollisuuteen. Useimmat maaseudun indonesialaiset ovat pienviljelijöitä, jotka toimivat toimeentulon tasolla tai sen lähellä ja myyvät joitakin tuotteita, mutta eivät yleensä kerää merkittävää pääomaa. Kylät ovat yleensä pieniä, itsenäisiä ja suurelta osin omavaraisia.