III. TULOKSET
poikkipinta-siirto mikroskopia kuvan rakenne kirjattu LiNbO3 näkyy tummien alueiden keskellä kuvassa merkitty nuolilla Kuvassa. 2 a). Lisäksi kaksi viivaa pitkittäiskuvassa viikuna. 2 (b), ylhäältä näkymä, osoittavat tallennus kaksi rinnakkaista rakenteita.
Kuva. 2 kuvaa linbo3: ssa tallennetusta rakenteesta transmissiomikroskopian avulla: (a) poikkileikkauskuva kiteestä, jossa on noin 50 µm: n levyinen rakenne; (b) kuva kahden viivan muodostamasta rakenteesta Kiteen ylhäältä katsottuna.
nämä tummat alueet liittyvät materiaalin taitekertoimen alenemiseen, joka johtuu itsekeskeisyydestä laserteholla yli romahtamiskynnyksen. Pimeiden ympärillä sijaitsevat kirkkaat alueet johtuvat stressin aiheuttamista muutoksista, jotka lisäävät taitekerrointa (tyypin II aaltoputki) .
koska LiNbO3-kide on birefringentti, taitekertoimen muutoksia voi tapahtua sekä tavallisessa että satunnaisessa indeksissä. Kohtalaisen kirjausintensiteetin järjestelmässä syntyvät rakenteelliset muutokset lisäävät poikkeuksellista taitekerrointa, kun taas tavallinen taitekerroin pienenee. Toisaalta epälineaariset absorptiovaikutukset suurilla energiapulsseilla aiheuttavat materiaalille raskaita vaurioita, mikä vähentää sekä taitekerrointa että johtaa pimeään alueeseen. Lisäksi stressin aiheuttama birefringent alue muodostuu vaurioituneen alueen ympärille,. LiNbO3: n hajoamiseen kriittiseksi tehoksi ilmoitettiin 0,3 MW, joka vastaa 0,12 µJ: n energiaa . Koska linbo3: n rakenteiden tuottamiseen käytetty 2 µJ: n pulssi-energia on suurempi kuin epälineaarisen ionisaation kriittinen energia, itsefokusoinnin ja plasman defokusoinnin välisen dynaamisen tasapainon aiheuttaman filamentaation odotetaan tapahtuvan.
Kuva. 3 näyttää Transmissiomikroskopialla tallennettuja kuvia lif-järjestelmään tallennetusta rakenteesta. Se on nähtävissä Fig. 3 a) rakenteen pitkänomainen poikittaisprofiili, joka saadaan kirjausmenetelmästä johtuvasta odotetusta filamentaatiosta . Toisin kuin LiNbO3, tumma alue LiF: n pitkittäisprofiilissa, viikuna. 3 (b), esittelee yhden rivin, joka vastaa kirjoitettu aaltoputken.
Kuva. 3 kuvat rakenteen kirjoitettu LiF kiinni transmission mikroskopia (a) poikkileikkauskuva, tuotettu lasersäde tunkeutuu kristalli yläpinnasta (b) Pitkittäinen kuva rakenteen muodostuu yhden rivin ylhäältä näkymä kristalli.
tallennusmenetelmässä lasersäde laukaistiin Kiteen yläpinnalle, joka vastaa myös viikunan poikkileikkauskuvien yläpintaa. 2 ja 3.
rekonstruoidut kuvat, jotka kuvaavat LiNbO3: een ja LiF: iin merkityistä rakenteista nousevan säteen lähikenttäprofiilia, on esitetty kuvassa. 4. Nämä kuvat vastaavat profiileja, jotka on saatu ohjaamalla vain tapahtumavalon SOP, ja siksi P2 poistettiin asetuksista. P1: n lähettämän valon polarisaatio oli v-tai H-suunnissa. Kuvien suuntaukset Kuvassa. 4 (A), (b) ja 4 (c), (d) vastaavat kiteiden todellista spatiaalista suuntautumista kuviossa. 2 (a)ja kuva. 3 a). Toisin sanoen kuvien yläpuoli vastaa Kiteen yläpintaa. Kuva. 4 (a) ja 4 (b), joilla on pystyakselissa kidesyvyyden suuntainen pitkänomainen profiili, joka koostuu kahdesta pääohjausalueesta. Vaaka-akselilla näkyvä profiili vastaa koko rakenteen ohjaamaa valoa. Kuitenkin muutokset tapahtumavalon SOP: ssa muuttavat näiden alueiden xy-asentoa.
Kuva. 4 rekonstruoidut kuvat lähikenttäprofiilista, jossa säde syntyy rakenteesta, joka on kirjoitettu linbo3 (A, b) ja LiF (c, d), v-ja H-suunnissa tapahtuneen valon SOP: lle.
rekonstruoidut kuvat Fig. 4 (c) ja 4 (d), esittelee Likikenttäprofiilin LiF: lle, jonka säännöllisempi muoto koostuu yhdestä pääalueesta, jonka voimakkuus on suurin, siis yhdestä aaltoputkesta. Linbo3: ssa olevan rakenteen ohjaaman valon sädeprofiilit, jotka on saatu P1-ja P2-voimansiirtoakseleille eri suunnissa, esitetään kuvassa. 5 ja 6. P1: n osalta V-tai H-suunnissa P2 muutettiin V -, 45° – ja H-suunnista tai poistettiin (ϕ).
Kuva. 5 (A, b) graafiset esitykset linbo3-merkillä merkitystä rakenteesta tulevan säteen lähikenttäprofiilista P1: lle V: n suunnassa ja P2: lle ilman tai V: n, 45°: n ja h: n suunnissa; c, d) signaalilla P1 (V) ja ilman P2 (Φ) saatu signaali verrattuna VV: n ja VH: n signaalien yhdistelmään.
Kuva. 6 (A, b) graafiset esitykset linbo3-merkillä merkitystä rakenteesta tulevan säteen lähikenttäprofiilista P1: lle H-suunnassa ja P2: lle ilman tai v, 45° ja H-suunnissa; c, d) signaalilla P1 (H) ja ilman P2 (Φ) saatu signaali verrattuna HV: lle ja HH: lle saatujen signaalien yhdistelmään.
kaikissa P1-ja P2-asetelmissa sädeprofiilin voimakkuus ja muoto pysyivät muuttumattomina, kuten kuvassa näkyy. 5 kohdan c alakohta ja 5 kohdan d alakohta. Kuvassa. 5 (a), profiili pystyakselin (kidesyvyys) varten P1 kohdistettu pystysuora ja P2 poissa (Vϕ), osoittaa kolme huippua, näkyy myös Kuvassa. 4 a). Piikki 1, vastaa kiderakenteen sisimmän alueen ohjausta, jossa taitekerroin pienenee eniten lasertarkennuksen vuoksi piirtokirjoituksen aikana. Alueella lähellä Kiteen pinnan tapahtuu vuoto ohjatun voiman ulkoiseen väliaineeseen, huippu 3 Fig. 5 a). Kun molempien polarisaattoreiden lähetysakselit ovat kohdakkain (VV), signaalin kokonaisvoimakkuus pienenee, mutta profiilissa esiintyy edelleen 3 huippua. V45° – järjestelyssä signaali pienenee entisestään, piikki 3 lähes katoaa ja profiilissa näkyy vain piikit 1 ja 2, joiden voimakkuus on suunnilleen sama. Kun P1-ja P2-suunnat ovat ortogonaalisia (VH), ulostulosignaali havaitaan edelleen. Piikistä 1 tulee vähemmän voimakas kuin piikistä 2. Siksi ohjaus siirtyy kohti Kiteen pintaa.
vaaka-akselin palkkiprofiili, Kuva. 5 (b), osoittaa voimakas piikki 5, joka vastaa kolmen huipun (1, 2 ja 3) yhteenlaskettua intensiteettiä pystyakselissa. Vϕ-ja VV-järjestelyissä havaitaan lateraalilohko 4, joka häviää V45°: lle ja VH: lle. Vaaka-ja pystyprofiilit, jotka on kokeellisesti saatu vϕ, Fig. 5 (c) ja 5 (d), rekonstruoidaan lisäämällä VV-ja VH-konfiguraatioita varten saadut profiilit. Jokaisella femtosekunnin laserin tuottamalla rakenteen anisotrooppisella alueella on erityinen birefringenssi. Näin ollen lineaarisesti polarisoituneessa kohtausvalossa jokainen ohjausalue levittää kenttäkomponentteja birefringenssiakseliensa suuntiin. Tämän seurauksena palkkiprofiilin muoto muuttuu P2-voimansiirtoakselin eri suunnissa.
Viikuna. 6 (a), hϕ-konfiguraatiolle saadussa sädeprofiilissa näkyy myös kolme piikkiä. Toisin kuin vϕ: lle saatu profiili, huiput 2 ja 3 ovat kuitenkin voimakkaimmat. Tällöin valo etenee ohjausalueilla mieluiten lähes Kiteen pintaan asti. H45° – ja HH-konfiguraatioissa piikki 1 katoaa. HV: n osalta piikeillä 1 ja 2 on suunnilleen sama amplitudi ja piikki 3 katoaa. Siksi kideen tuottaman rakenteen sisin osa ohjaa mieluiten valoa lineaarisesti polarisoituneena pystysuunnassa. Toisaalta lähes pintaan asti ulottuva alue ohjaa mieluiten valoa lineaarisesti polarisoituneena vaakasuorassa suunnassa. Lisäksi valon vuotaminen tapahtuu mieluiten vaakapolarisaatiolle.
vaaka-akselin palkkiprofiili, Kuva. 6 (b), osoittaa piikin 5, joka vastaa kolmen pystyakselin huipun yhteenlaskettua intensiteettiä (Kuva. 6 a)). Tällöin lateraalilohko 4 pienenee HV: lle ja HH: lle ja katoaa vain V45°: lle.
vaakasuorassa suunnassa lineaarisesti polarisoituneen valokeilan osalta ilman P2: ta saatu sädeprofiili rekonstruoidaan lisäämällä HV: n ja HH: n profiilit, kuten kuvassa esitetään. 6 kohdan c alakohta ja 6 kohdan d alakohta.
viikunan Palkkiprofiilit. 7 ja 8 paljastavat litiumfluoridikiteessä olevan rakenteen aiheuttaman punaisuuden. Kuten voidaan nähdä, opastus saadaan jopa ortogonaaliset suuntiin P1 ja P2 siirto akselit, VH järjestely.
Kuva. 7 (A, b) graafiset esitykset rakenteesta tulevan säteen lähikenttäprofiilista, joka on merkitty LiF-merkillä P1: lle V-suunnassa ja P2: lle ilman tai v, 45° ja H-suunnissa; c, d) signaalilla P1 (V) ja ilman P2 (Φ), verrattuna VV: lle ja VH: lle saatujen signaalien yhdistelmään.
Kuva. 8 (A, b) graafiset esitykset lif-merkittyyn rakenteeseen tulevan säteen lähikenttäprofiilista, kun P1 on H-suunnassa ja P2 poissa tai v -, 45° – ja H-suunnissa; c, d) signaalilla P1 (H) ja ilman P2 (Φ) saatu signaali verrattuna SOP-merkittyjen signaalien yhdistelmään HV: ssa ja HH: ssa.
Kuva. 7 (a), osoittaa palkkiprofiilin pystyakselilla, joka koostuu kahdesta päähuipusta. Koska piikki 2 on voimakkain, opastus tapahtuu mieluiten kaiverretun rakenteen alueella lähellä kidepintaa vϕ, VV ja V45° – konfiguraatioille. VHH: n kohdalla opastus tapahtuu kuitenkin Kiteen sisimmällä alueella. Vaaka-akselilla vϕ: n, VV: n ja V45°: n sädeprofiilissa näkyy voimakas piikki 4, jonka sivukeila on 3. Sillä VH lohko 3 katoaa ja huippu 4 siirtyy oikealle. Palkkiprofiili Vϕ: lle rekonstruoidaan lisäämällä VV-ja VH-profiilit (Kuva. 7 (c) ja 7 (d)), kuten LiNbO3: n kohdalla.
Kuva. 8 (a) esittää säteen profiilin, joka on saatu hϕ, HH ja H45° – konfiguraatioilla. Hϕ: lle on olemassa kaksi lateraalista lohkoa, 1 ja 3. HH: lle ja H45° lohkolle 1 katoaa, mutta lohkoa 3 vastaa jonkin verran ohjausta. Profiilit vaaka-akselilla, Kuva. 8 (b), näytteille voimakas huippu 5 kaksi lateral lohkoa, 4 ja 6 kaikki järjestelyt P1 ja P2. HV: n osalta molemmissa akseleissa piikki 2 jakautuu kahteen piikkiin. Palkkiprofiili hϕ: lle rekonstruoidaan myös lisäämällä HV-ja HH-profiilit (Kuva. 8 (c) ja 8 (d)).