Abstrakti
hypertensio on yleinen oheissairaus sydämen vajaatoimintaa sairastavilla potilailla, ja useimmat lääkkeet, joiden on osoitettu parantavan ennustetta tässä potilasryhmässä, saattavat alentaa verenpainetta. Verenpaineen ja kliinisten tulosten välinen yhteys sekä verenpaineen alenemisen merkitys sydämen vajaatoiminnassa on kuitenkin edelleen epäselvä. Tässä kertomuskatsauksessa tiivistetään tällä hetkellä saatavilla oleva näyttö, joka ohjaa verenpaineen hoitoa tässä potilasryhmässä, ja tuodaan esiin jatkotutkimusten kannalta keskeisiä kysymyksiä. Sydämen vajaatoimintaa sairastavilla potilailla, joilla on alentunut ejektiofraktio, ohjeet suosittelevat yhteisymmärryksessä verenpainetaudin hoitamista lääkkeillä, joilla on pakottavia merkkejä sydämen vajaatoiminnasta, ja tavoiteverenpaine on 130/80 mmHg. Sydämen vajaatoimintapotilailla, joilla ejektiofraktio säilyy, ohjeissa tunnustetaan, että optimaalinen hoitostrategia on edelleen epäselvä, ja siksi suositellaan samanlaisen hoitostrategian käyttöönottoa potilaille, joilla ejektiofraktio on pienentynyt. Alhainen verenpaine ei missään tapauksessa saa estää sydämen vajaatoiminnan ennusteen parantamiseksi muuten osoitettujen lääkkeiden kohottamista edellyttäen, että potilaat sietävät lääkkeitä ilman haittavaikutuksia. Koska näyttöä hoidon tehon ja turvallisuuden muuttumisesta lähtötason verenpaineen mukaan ei ole, on todennäköistä, että hoito saattaa itse asiassa johtaa suurempaan absoluuttisen riskin pienenemiseen potilailla, joilla on alhaisin verenpaine. Erityistä harkintaa ja hoidon muuttamista tarvitaan iäkkäillä sekä diabetesta, kroonista munuaissairautta ja eteisvärinää sairastavilla potilailla. Verenpaineen hallinnasta yleensä sydämen vajaatoimintapotilailla, joilla monisairauden lisääntyvä taakka lisää hoidon monimutkaisuutta.