jos olet joskus katsonut elokuvan rajaseudun elämästä ja siellä oli kohtaus, johon liittyi jumalanpalvelus, olet luultavasti kuullut seurakunnan laulavan ”tuo lyhteet”. Jostain syystä tämä vanha virsi on tarttunut kansanomaiseen mielikuvitukseen amerikkalaisen ”vanhan ajan uskonnon” kulttuuriviittauksena.”Näyttää myös siltä, että he lauloivat tätä virttä joka kerta, kun Ingallsin perhe meni kirkkoon Little House On the preerialla. Virsi lienee ollut hyvin suosittu, kun suuri osa väestöstä tiesi maatilaelämästä. He tiesivät, että maanviljelijät toisivat elonkorjuun aikana lyhteitä, leikatun tai korjatun viljan varsia, jotka oli sidottu yhteen niittämisen jälkeen. Virsi perustui Psalmiin 126: 5-6, jossa sanotaan: ”ne, jotka kyyneliin kylvävät, niittävät ilosta. Joka aina lähtee itkien ja kantaa siementä kylvämistä varten,se tulee epäilemättä iloiten takaisin ja tuo lyhteensä.”Sanat kirjoitti vuonna 1874 Knowles Shaw (1834-1878). Hänen varhainen elämä oli viettänyt Indiana, jossa hän alkoi soittaa viulua, kalustamalla musiikin monet tanssi. Kun riehakkaat tanssijuhlat olivat käynnissä, hänet käännytettiin, ja hän lakkasi soittamasta kesken esittämänsä kappaleen. Hyvin pian sen jälkeen hän astui palvelukseen. Suurimman osan ajastaan hän vietti sen jälkeen lännessä ja etelässä, ja ihmeellisten lauluvoimiensa vuoksi häntä kutsuttiin ”laulavaksi evankelistaksi.”Laulajana jotkut pitivät häntä Sankeyn ja Blissin veroisena. Lehdistössä puhuttiin usein hänen laulamisestaan ihmeellisenä. Pian saarnaamisen alettuaan hän alkoi myös säveltää ja sanoittaa musiikkia. Siihen aikaan pidetyt muistiinmerkinnät viittaavat siihen, että Herra käytti häntä tuomaan lähes 20000 ihmistä Kristuksen luo. Herran palvelukseemme liittyy usein kovaa työtä, johon liittyy raskaita taakkoja ja joskus jopa kyyneleitä. Lopputulos on kuitenkin sen arvoinen. Tämä lyhteiden tuomisen sato voi olla evankeliumin siementen kylvämisen kautta pelastunut sielu. Mutta laajemmassa merkityksessä se on kaikkien kristillisten ponnistelujen tulos. Paavali sanookin: ”älkäämme väsykö tehdessämme hyvää, sillä aikanaan me tulemme niittämään, ellemme lannistu.”Lyhteiden tuominen on seurausta elämästä, joka on täysin elänyt Herralle. Olemmeko tottelevaisia, jotta Herra antaisi meille runsaan sadon? Nykyään tämä kuuluisa virsi on pudotettu useimmista virsikirjoista argumenttina on, että se on takaisku maaseutu -, maatalous-menneisyyteemme ja vain ei ole mielekästä kovin monille kaupunkimaisemmassa, teknologisessa yhteiskunnassamme. Ehkä, ehkä ei. Mutta happotesti ei ole se, onko se vanha vai Uusi, vaan se, onko se raamatullinen. Ja ajatus tästä laulusta on otettu suoraan Raamatusta,. Jos voimme ymmärtää, mitä Jumalan Sana sanoo siemenen kylvämisestä ja elonkorjuusta Psalmissa 126, niin meidän pitäisi kyetä ymmärtämään tämän laulun kuvaus ja lyhteitten Tuomisen tärkeys.”Pyrkikäämme jokainen kylvämään siementä kaikessa, mitä teemme ja sanomme. Muista Gal. 6: 7-9: ”Älkää eksykö; Jumalaa ei pilkata, sillä mitä joku kylvää, sitä hän myös niittää. Sillä joka omaan lihaansa kylvää, se lihasta turmeluksen niittää, mutta joka henkeen kylvää, se hengestä iankaikkisen elämän niittää. Älkäämme myöskään väsykö hyvän tekemiseen, sillä aikanaan me saamme niittää, ellemme luovuta”.