esihistoriaa
Vanhimmat todisteet ihmisistä alueella juontavat juurensa 14 000 eaa. Zugjärven pohjoisrannalta on löydetty paleoliittisia löytöjä, jotka ovat peräisin paimentolaisilta metsästäjiltä ja keräilijöiltä. Arkeologit ovat löytäneet zugjärven rannoilta myös yli neljääkymmentä paaluasutuksiksi kutsuttua järvenrantapaikkakuntaa ensimmäisten asutettujen maanviljelijöiden aikakaudelta neoliittiselta kaudelta (5500-2200 eaa. Näiden järvenrantakylien asutuksen huippu oli 3800-2450 eaa. Samalta aikakaudelta on löydetty ensimmäinen esialppimainen maankäyttö Menzingenistä ja Ägerin laaksosta. Tunnettu, historiallisesti tutkittu järvenrantakylä ”Sumpf” (suo) on ajoitettu myöhäispronssikaudelle (aina vuoteen 850 eaa. Näiden löytöjen perusteella saatiin aivan toisenlainen kuva entisajan elämästä, joka on esillä Zugin esihistoriallisessa museossa. Lisäksi on kaivettu esiin löytöjä rautakaudelta (850-50 eaa) sekä roomalaiselta ja kelttiläis-roomalaiselta ajalta (50 eaa.
Kyburgin perustusedit
noin vuonna 600 Alemanniperheet ja heimot muuttivat nykyisen Zugin kantonin alueelle. Blickensdorf-nimi ja paikannimet, joissa on ’- ikon’ – päätteet, todistavat tämän olevan ensimmäinen alemanninen elintila. Myös baarin ja Rischin kirkot ovat peräisin varhaiskeskiajalta. Ensimmäinen kirjallinen asiakirja alueesta on peräisin vuodelta 858, ja siinä viitataan kuningas Ludwig saksalaisen antamaan tilan chama (Cham) Zürichin Fraumünsterin luostarille. Tähän aikaan nykyisen Zugin alue kuului täysin eri luostareille ja maallisille vuokraisännille, joista tärkeimmät olivat Habsburgit, jotka vuonna 1264 perivät Kyburgin oikeudet ja pysyivät keskeisenä poliittisena vallankäyttäjänä noin vuoteen 1400 saakka.
korkean keskiaikaisen kaupunkirakentamisen myötä myös Zugin asutus sai kaupunginmuurin jossain vaiheessa vuoden 1200 jälkeen. Kaupungin perustajat olivat todennäköisesti Kyburgin kreivejä. Kaupunki mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1240, ja sitä kutsuttiin nimellä ”oppidum” vuonna 1242 ja ”castrum” vuonna 1255. Vuonna 1273 Rudolph Habsburgilainen osti sen Annalta, Kyburgin perijättäreltä ja Habsburgin kadettilinjan johtajan Eberhardin vaimolta. Tämän kaupan kautta se siirtyi Habsburgien hallintaan ja joutui Habsburgien voutikunnan alaisuuteen. Aeusser Amt eli ulompi piiri koostui Zugia ympäröivistä kylistä ja kaupungeista, joilla kullakin oli oma Landsgemeindeninsä, mutta joita hallitsi yksi Habsburgien vouti. Zug oli tärkeä Kyburgin ja Habsburgien hallintokeskuksena, sitten paikallisena markkinapaikkana ja sen jälkeen tavaraliikenteen (erityisesti suolan ja raudan) näyttämökaupunkina Hirzel-kukkulan yli kohti Luzernia.
liittyessään Sveitsin Konfederaatioon
27. kesäkuuta 1352 sekä Zugin kaupunki että Aeusser Amt liittyivät Sveitsin valaliittoon, joka otettiin vastaan täsmälleen samoilla ehdoilla kuin kaupunki, eikä, kuten ulkopiireissä oli tapana, alamaana. Syyskuussa 1352 Zug joutui kuitenkin jälleen tunnustamaan omat lordinsa ja vuonna 1355 joutui katkaisemaan yhteytensä Kansainliittoon. Vuoden 1364 tienoilla Schwyzin miehet valtasivat kaupungin ja Aeusser amtin takaisin Kansainliitolle, ja tästä lähtien Zug osallistui täysjäsenenä kaikkiin liiton toimiin. Vuonna 1379 Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari Venceslaus vapautti Zugin kaikista ulkoisista tuomiovalloista, ja vuonna 1389 Habsburgit luopuivat vaatimuksistaan varaten vain 20 hopeamarkan vuosittaisen maksun, joka päättyi vuonna 1415. Vuonna 1400 Wenceslaus antoi kaiken rikosoikeudellisen toimivallan vain kaupungille. Aeusser Amt vaati vuonna 1404, että Zugin lippu ja sinetti tulisi säilyttää jossakin maalaiskunnassa, ja Schwyz tuki tätä väitettä. Asia ratkaistiin lopullisesti vuonna 1412 välimiesmenettelyssä, ja banderolli oli tarkoitus säilyttää kaupungissa. Lopulta vuonna 1415 valtioliitto antoi zugille oikeuden valita landammanninsa, ja Saksan kuningas Sigismund myönsi aeusser Amtille osuuden rikosoikeudellisesta tuomiovallasta.
Urin, Schwyzin, Unterwaldenin ja Luzernin neljän metsäkantonin liitto Zürichin kaupungin kanssa vuonna 1351 sai paljon aikaan. Zugin kaupungilla nähtiin olevan Habsburgien siteet Zürichin ja Luzernin kaupunkeihin, minkä vuoksi se oli vallattava. On todennäköistä, että tämä johtui enemmän poliittisista kuin taloudellisista syistä: sinimailasen markkinat olivat erittäin tärkeät Keski-Sveitsille, mutta myös vahvasti riippuvaisia Zürichin Kaupungista. Zürich aloitti Zugin piirityksen liittovaltion armeijan kanssa kesäkuussa 1352. Zug antautui. 27. kesäkuuta 1352 Zürich, Luzern, Zug, Uri, Schwyz ja Unterwalden liittoutuivat. Zürichiläiset näkivät tämän ”Zugerbundin” (Zugin liitto) mukavuusliittona. Zugin kaupunki ei juuri muuttunut, ja Zug pysyi Habsburgina. Samana vuonna kaikki puolueet julistivat Zugin liiton mitättömäksi. Tätä seurasi Schwyzin valtakausi. Vasta vähitellen Zugista tuli suvereeni ja liittovaltio.
samanaikaisesti Zug laajensi aluettaan ja hankki itselleen useita maaseutualueita voutikuntien muodossa (Walchwil, Cham, Gangolfswil Hünenberg ja Steinhausen sekä Oberrüti, joka nykyisin kuuluu Aargaun kantoniin). Zugista tuli itsessään valtioliitto-kaupunki ja sen alamaisalueet sekä kolme ulompaa (”vapaata”) kuntaa, Ägeri, Menzingen (Neuheimin kanssa) ja Baar. Tämä ongelmallinen dualismi hallitsi vuoteen 1798 eli vanhan valtioliiton loppuun asti Zugin kantonin poliittista rakennetta. Tämän pienoisliiton yhdistävänä elementtinä olivat muun muassa maalaiskunnat ja nelikymmenjäseninen kaupunginvaltuusto.
kaupungin kasvu
vuonna 1385 Zug liittyi Swabilaisten kaupunkien liittoon Itävallan Leopold III: ta vastaan ja osallistui Sempachin voittoon sekä eri Argovian (1415) ja Thurgovian (1460) Konfederaatioiden valtauksiin ja myöhemmin Italian valtauksiin (1512) osallistuttuaan jo Val d ’ Ossolan valtaukseen. Vuosien 1379 (Walchwil) ja 1477 (Cham) välillä Zug oli hankkinut eri kaupunginosia omilta asuinalueiltaan, pääasiassa pohjoisesta ja lännestä, joita kaupunki hallitsi vuoteen 1798 asti yksin alamaisina Maina.
vuonna 1478 aloitettiin suuremman kaupunginmuurin rakentaminen, mikä kasvatti kaupungin pinta-alaa kuusinkertaiseksi – samana vuonna kuin myöhäisgoottilaisen St. Oswaldin kirkon rakentaminen alkoi. Uuden kaupunginmuurin rakennusmestarina toimi Hans Felder Baijerin Swabiasta. Kaupunginmuurin pohjakaava on osoitus renessanssiajan ihanteellisesta symmetrisestä suunnitelmasta-mikä oli tuohon aikaan hyvin harvinaista. Zugin pikkukaupungissa toteutettu yleinen kaupunkisuunnittelu oli aikansa modernia.
uskonpuhdistus ja varhaismoderni EraEdit
uskonpuhdistuksen myllerryksen aikana Zug pysyi Keski-Sveitsin katolisella puolella ja säilytti vanhan uskon. Sotivat uskonnolliset konfederaatiot taistelivat Kappel am Albisissa (1531) ja Gubelissa Menzingenissä. Sen sijainti Keski-Sveitsin laidalla teki Zugista tunnustuksellisen rajakaupungin. Uskonpuhdistuksen aikana Zug piti kiinni vanhasta uskosta ja oli vuoden 1529 Christliche Vereinigungin jäsen. Vuonna 1586 siitä tuli Kultaisen liigan jäsen.
vuoteen 1798 ulottuvaa aikaa leimasivat sisäpoliittiset riidat ja turbulenssi. Ranskalaisjoukkojen hyökkäys merkitsi vanhan ritarikunnan loppua, ja helvetillisen ritarikunnan mukana tuli radikaali poliittinen muutos. Zugista tuli osa Waldstättenin kantonia ja lyhyen aikaa kantonin pääkaupunki. 50 vuotta kestäneen federalismin ja sentralismin, Konfederaation ja keskusvaltion, konservatiivisen ja liberaaliradikaalin näkemyksen välisen taistelun jälkeen vuonna 1848 syntyi nykyinen Sveitsin liittohallitus. Zug sai nykyisen kantonirakenteensa, joka koostui yhdestätoista kunnasta.
teollistuminen ja kansainvälistyminen
pitkälle 1800-luvulle asti Zug koostui maatalousmaasta. Varsinaisen teollistumisen aloitti yrittäjä Wolfgang Henggeler, joka vuonna 1834 rakennutti Unterägeriin puuvillatehtaan. Tätä seurasivat neuägerin ja baarin yritykset.Vuonna 1866 yhdysvaltalainen George Ham Page perusti Chamiin Euroopan ensimmäisen kondensoituneen maitotehtaan, joka myöhemmin fuusioitui Nestlén kanssa. Zugin teollisuutta hallitsi vuonna 1896 perustettu yritys Landis+Gyr, joka on nykyään Toshiban omistuksessa. Yhteys Sveitsin rataverkkoon vuonna 1864 oli tärkeä, samoin vuoriston ja laakson yhteys sähköisellä raitiovaunulla 1900-luvun alussa.
vuosisadan jälkipuoliskolla tapahtui dynaaminen laajeneminen ja Zugista tuli kansallinen ja kansainvälinen rahoitus-ja kaupankäyntikeskus, jota edesauttoivat Zürichin läheisyys ja houkutteleva veropolitiikka. Samanaikaisesti kehittyivät suuret teollisuus-ja kauppavyöhykkeet, työllisyys lisääntyi nopeasti, väestö kasvoi jyrkästi ja rakennusbuumi nousi huimasti. Kantoni Zug katapuloi itsensä taloudellisesti vahvojen kantonien huipulle. Ja kaupungista on tullut tänään, kuten brittilehti Guardian aikoinaan kirjoitti, ”maailmantalouden kompassi”.
TodayEdit
Zug on matalan verotuksen aluetta ja se on useiden monikansallisten yritysten pääkonttori. Yli 20 000 vastaajan tutkimukseen perustuva Expat City-Ranking vuonna 2019 arvioi Zugin elämänlaadun korkeimmaksi kaikista kyselyn kaupungeista. Kaupungin tunnetuin maataloustuote on Kirsch.
27. syyskuuta 2001 vihainen, epävakaa asemies Friedrich Leibacher ampui kuoliaaksi 15 ihmistä mukaan lukien itsensä Zugin kantonin parlamentissa. Tapahtuma tuli tunnetuksi Zugin verilöylynä.
