ITT Inc.

Beginnings and early acquitionsedit

International Telephone & Telegraph (ITT) perustettiin vuonna 1920 välittäjäyhtiö eversti Sosthenes Behnin ja hänen veljensä Hernan Behnin perustamana. Veljekset olivat ostaneet Puerto Ricon puhelinyhtiön vuonna 1914 yhdessä kuubalais-amerikkalaisen puhelin-ja Lennätinyhtiön kanssa ja puolet osuudesta Kuuban puhelinyhtiöstä. ITT: n ensimmäinen merkittävä laajentuminen tapahtui vuonna 1923, kun se yhdisti Espanjan televiestintämarkkinat nykyiseen Telefónicaan. Vuosina 1922-1925 se osti useita eurooppalaisia puhelinyhtiöitä.

ITT osti vuonna 1925 useita yhtiöitä Western Electriciltä, sillä Bell oli sopinut ”luopuvansa” kansainvälisistä toiminnoistaan. Niihin kuuluivat Belgian Antwerpenissä toimiva Bell Telephone Manufacturing Company (BTM), joka valmisti pyöriviä järjestelmäkytkentälaitteita, ja brittiläinen International Western Electric, jonka nimeksi tuli Standard Telephones and Cables (STC). Compagnie Générale d ’ Electricité osti myöhemmin BTM: n, Nortel STC: n.

ITT osti 1930-luvulla saksalaiset elektroniikkayhtiöt Standard Elektrizitätsgesellschaftin (SEG) ja Mixin & Genestin, jotka molemmat olivat kansainvälisesti toimivia yrityksiä ja Romanialainen telealan monopoli Societatea Anonima Română de Telefoane. Sen ainoa vakava kilpailija oli Theodore Gary & Company-monialayritys, jolla oli tytäryhtiö, Associated Telephone and Telegraph, jolla oli tuotantolaitoksia Euroopassa.

ITT osti Mackay-yhtiöiden eri yhtiöt vuonna 1928 erityisesti organisoidun tytäryhtiön Postal Telegraph & Cable kautta. Näitä yrityksiä olivat muun muassa Commercial Cable Company, Commercial Pacific Cable Company, Postal Telegraph ja Federal Telegraph Company.

natsiajan saksalaiset tytäryhtiöt edit

3. elokuuta 1933 Hitler otti vastaan yhden ensimmäisistä tapaamisista yhdysvaltalaisten liikemiesten SOSTHENES Behnin, silloisen ITT: n toimitusjohtajan, ja hänen saksalaisen edustajansa Henry Mannin kanssa. Antony C. Sutton esittää kirjassaan Wall Street and The Rise of Hitler väitteen, että ITT: n tytäryhtiöt suorittivat käteismaksuja SS-johtaja Heinrich Himmlerille.

ITT omisti tytäryhtiönsä C. Lorenz AG: n kautta 25 prosenttia saksalaisesta lentokonevalmistaja Focke-wulfista, joka rakensi eräitä menestyneimpiä Luftwaffen hävittäjiä. 1960-luvulla ITT Corporation voitti 27 miljoonaa dollaria korvauksena vahingoista, jotka aiheutuivat sen osuudelle Focke-Wulfin tehtaasta liittoutuneiden pommituksissa toisen maailmansodan aikana. lisäksi Suttonin kirjassa selviää, että ITT omisti osakkeita Signalbau AG: stä, tohtori Erich F. Huthista (Signalbau Huth), joka valmisti Saksan Wehrmachtin tutkalaitteita ja lähettimiä Berliinissä, Hannoverissa (myöhemmin Telefunkenin tehdas) ja muissa paikoissa. Siinä missä ITT – Focke-Wulf-koneet pommittivat liittoutuneiden aluksia ja ITT-linjat välittivät tietoa Saksan sukellusveneille, ITT direction finders pelasti muita aluksia torpedoilta.

ITT: stä tuli vuonna 1943 Focke-Wulf Flugzeugbau GmbH: n suurin osakkeenomistaja sodan loppuajaksi 29%: lla. Tämä johtui siitä, että Kaffee Hagin osuus laski 27 prosenttiin Kaffee Hagin päällikön tohtori Ludwig Roseliuksen kuoltua toukokuussa. OMGUS-asiakirjat paljastavat, että HAG-monialakonsernin roolia ei voitu määrittää toisen maailmansodan aikana.

sodanjälkeiset hankinnat

vuonna 1951 ITT osti Philo Farnsworthin televisioyhtiön murtautuakseen näille markkinoille. Farnsworth oli tuolloin myös kehittämässä Fusor-fuusioreaktoria, jota ITT rahoitti vuoteen 1967 asti. Myös vuonna 1951 ITT osti enemmistöosuuden vuonna 1897 ”jakautuneiden” puhelinkeskusten uranuurtajana perustetusta Kellogg-Kytkinyhtiöstä & ja osti loput osakkeet seuraavana vuonna. ITT muutti yhtiön nimen ITT Kelloggiksi. Yhdistettyään Federal Telephone and Radio Corporationin ITT Kelloggiin ja yhdistettyään valmistustoiminnot nimi muutettiin jälleen ITT Telecommunications-yhtiöksi ja palautettiin lopulta ITT Kelloggiksi.

tämän yksi merkittävä tytäryhtiö oli American Cable and Radio Corporation, joka hoiti muun muassa kaupallisen kaapeliyhtiön Atlantin ylittäviä kaapeleita. Se osti philadelphialaisen lämmitys-ja ilmastointivalmistaja John J. Nesbitt Inc. Vuonna 1968 yhtiö osti Levittown Home Builder Levitt & Sons-yhtiön ilmoitetulla 90 miljoonalla dollarilla.

vuonna 1972 hankintojen listalle lisättiin iskunvaimentimia valmistava KONI-konserni.

International telecommunicationsEdit

International telecommunications manufacturing-tytäryhtiöitä olivat STC Britanniassa ja Australiassa, SEL (nykyään osa Nokiaa Saksassa) ja Intermetall Gesellschaft für Metallurgie und Elektronik mbH (ostettu Cleviteltä 1965; nykyisin TDK-Micronas) Saksassa, BTM Belgiassa sekä Cgct ja LMT Ranskassa. Nämä yritykset valmistivat ITT-mallien mukaisia laitteita, mukaan lukien (1960-luvulla) Pentaconta crossbar switch ja (1970-luvulla) Metaconta D -, L-ja 10c-tallennetut ohjelman Ohjausvaihteet, pääasiassa myytäväksi kansallisille puhelinhallinnoille. Laitteita valmistettiin lisenssillä myös Puolan Poznańissa ja Jugoslaviassa. ITT oli ruotsalaisen LM Ericsson-yhtiön suurin omistaja, mutta se myytiin loppuun vuonna 1960.

Alec Reeves keksi pulssikoodimodulaation (PCM), johon tulevaisuuden digitaalinen puheviestintä perustui, ja Charles K. Kao oli uranuurtaja valokuidun käytössä, josta hänelle myönnettiin Nobelin fysiikanpalkinto vuonna 2009.

Harold Geneen nimitti

vuonna 1959 toimitusjohtajaksi Harold Geneen. Vivutettujen yritysostojen avulla hän käänsi 1950-luvun pienet yritysostot merkittäväksi kasvuksi 1960-luvulla. vuonna 1965 ITT yritti ostaa ABC-televisiokanavan 700 miljoonalla dollarilla. Kaupan pysäyttivät liittovaltion kilpailuviranomaiset, jotka pelkäsivät ITT: n kasvavan liian suureksi. Jatkaakseen kasvuaan kilpailuoikeuden vastaisesti se siirtyi hankkimaan telealan ulkopuolisia yrityksiä. ITT osti Geneenin alaisuudessa 1960-luvulla yli 300 yritystä, mukaan lukien joitakin vihamielisiä yritysostoja. Kauppaan kuului tunnettuja yrityksiä, kuten Sheraton-hotelliketju, Wonder Bread maker Continental Baking, Rayonier ja Avis Rent-A-Car. ITT absorboi myös pienempiä toimintoja autonosissa, energiassa, kirjoissa, puolijohteissa ja kosmetiikassa. Vuonna 1966 ITT osti Educational Services, Inc., voittoa tavoittelemattomien koulujen ylläpitäjä, josta tuli ITT / ESI. Kun ITT yritti ostaa Hartfordin vakuutusyhtiön vuonna 1970, Yhdysvaltain oikeusministeriö nosti kanteen, ja ITT suostui luopumaan Hartfordin omaisuutta vastaavasta omaisuudesta, mukaan lukien Avis.

ITT: n myynti kasvoi vuoden 1960 noin 700 miljoonasta dollarista vuoden 1970 noin 8 miljardiin dollariin ja voitto 29 miljoonasta 550 miljoonaan dollariin. Kun korkojen nousu alkoi syödä voittoja 1960-luvun lopulla, ITT: n kasvu kuitenkin hidastui huomattavasti.

1960-luvun lopulla Brittiläinen elektroniikkavalmistaja Kolster-Brandes, lyhyesti KB, oli ajautunut ongelmiin väritelevisiovalmistuksensa kanssa ja turvautunut ITT: n apuun; ITT osti yrityksen ulos, ja jonkin aikaa Brittiläiset tuotteet myivät ”ITT KB”: n sitten lopulta vain ITT: n. 1970-luvun lopulla ITT: llä oli hyvä asema Yhdistyneen kuningaskunnan kotisähkömarkkinoilla televisio -, ääni-ja kannettavien radiotuotteiden alalla.

Brasilian pakkolunastus 1962edi

helmikuussa 1962 João Goulartin presidenttikaudella Rio Grande do Sulin osavaltion kuvernööri Leonel Brizola päätti pakkolunastaa ITT: n brasilialaisen tytäryhtiön Companhia Telefônica Nacionalin. Goulartin seuraavien presidenttivuosien aikana pakkolunastus oli yksi kiistellyimmistä Brasilian poliittisista kysymyksistä. Brasilian silloinen presidentti ei koskaan tukenut osavaltion kuvernöörin toimia yhtiön pakkolunastamiseksi, ja sillä oli vakavia vaikutuksia Brasilian ja Yhdysvaltojen suhteisiin. Joidenkin historioitsijoiden mukaan pakkolunastus oli jopa yksi syy siihen, että Yhdysvaltain liittovaltio tuki Brasilian vuoden 1964 vallankaappausta.

1972 tasavaltalaisten Kansalliskonventti

ITT joutui skandaaliin vuoden 1972 tasavaltalaisten kansalliskonventin yhteydessä. Toukokuussa 1971 ITT: n presidentti Geneen lupasi 400000 dollaria tukemaan ehdotusta konventin pitämisestä San Diegossa; vain 100000 dollaria lahjoituksesta julkistettiin. Republikaanien kansallinen komitea valitsi paikaksi San Diegon heinäkuussa 1971.

kuitenkin 29. helmikuuta 1972 sanomalehden kolumnisti Jack Anderson paljasti ITT: n lobbarilta Dita Beardilta ITT: n varapresidentille Bill Merriamille toimiston välisen muistion, joka on päivätty 25.kesäkuuta 1971. Muistio näytti yhdistävän ITT: n osallistumisen yleissopimukseen ja oikeusministeriön antitrust-oikeusjutun suotuisan ratkaisun. Seurauksena ollut skandaali, johon sisältyi senaatin tutkinta ja rikossyytteiden uhka, sai ITT: n vetämään tukensa San Diegon sopimukselle. Tämä yhdistettynä hotellitilojen puutteeseen ja ehdotetun tapahtumapaikan ongelmiin sai RNC: n siirtämään konventin Miamiin. Erikoissyyttäjä Leon Jaworski tutki tapausta, mutta päätyi lopulta siihen, ettei ITT: n rikollisesta toiminnasta ollut näyttöä.

osallisuus Pinochetin vuoden 1973 chileeditin vallankaappaukseen

vuonna 1970 ITT omisti 70% CTC: stä (Chilen puhelinyhtiö, nykyinen Movistar Chile) ja rahoitti chileläistä oikeistolaista lehteä El Mercuriota. Yhdysvaltain julkaisemat salassapidetyt asiakirjat Vuonna 2000 CIA paljasti yhtiön auttaneen taloudellisesti Salvador Allenden hallituksen vastustajia sotilasvallankaappauksen valmistelussa. Syyskuuta 1973 Weather Underground pommitti ITT: n rakennusta New Yorkissa osallistuttuaan Chilen vuoden 1973 vallankaappaukseen, joka syöksi hallituksen vallasta.

Post-Geneen: Hamilton ja AraskogEdit

maaliskuussa 1977 Lyman C. Hamilton nimitettiin toimitusjohtajaksi ja Geneenistä tuli hallituksen puheenjohtaja. Kesäkuussa 1979 Hamiltonin ollessa Aasiassa Geneen sai tietää Hamiltonin suunnitelmista luopua ITT: n eurooppalaisesta kulutustavaraliiketoiminnasta ja lobbasi johtokunnan jäseniä erottamaan Hamiltonin. Heinäkuussa 1979 Rand Araskogista tuli yhtiön toimitusjohtaja. Pian tämän jälkeen Araskog vaati, että hallitus erottaisi Geneenin puheenjohtajan paikalta, vaikka Geneen pysyi hallituksessa vielä neljä vuotta.

Araskog purki seuraavien kahden vuosikymmenen aikana suuren osan ITT: stä ja myi suurimman osan omistuksistaan.

vuodesta 1977 lähtien ITT ryhtyi kehittämään kunnianhimoista uutta digitaalista puhelinkeskusta, System 1240: tä (myöhemmin System 12), jonka kerrotaan maksaneen miljardi Yhdysvaltain Dollaria. Fortune kertoi, että” Araskog keskittyi yrityksen kaiken kuluttavaan push kehittää ja markkinoida System 12 ”ja”lapioi voittoja hyvistä yrityksistä System 12: n kyltymätön maw”. Järjestelmä 12 oli tarkoitettu toimimaan kaikilla markkinoilla ja kaikissa liikennemuodoissa paikallisista vaihteista pitkiin etäisyyksiin. Suunnittelu tehtiin Advanced Technology Centerissä (Stamford, Connecticut ja sitten Shelton, Connecticut). Valmistuksesta vastasivat ITT: n tytäryhtiöt, kuten BTM Belgiassa, jossa ensimmäinen tuotantojärjestelmä asennettiin Brechtiin elokuussa 1982. Alkuvaiheen myynti etenkin Euroopassa ja Meksikossa oli vahvaa, mutta uuden järjestelmän integrointi kesti odotettua kauemmin ja aiheutti lisää tappioita. Vastoin pääkonttorin neuvoja ITT Telecommunications (ITT Kellogg) Raleigh ’ ssa, Pohjois-Carolinassa sitoutui muuntaminen Yhdysvaltain markkinoilla, ja vaikka myynti ilmoitettiin vuosina 1984 ja 1985, yritys lopulta epäonnistui, alkuvuodesta 1986.

vuonna 1986 ITT myi Kansainväliset televiestintätuoteliiketoimintansa, mukaan lukien ITT Kelloggin, Compagnie Générale d ’ Electricitén (CGE) Alcatel Alsthom-tytäryhtiölle muodostaen alankomaalaisen Alcatel N. V.: n. Se oli tuolloin maailman toiseksi suurin tietoliikenneyhtiö. (Alcatel Alsthom S. A. yhdistyi myöhemmin Lucentin kanssa Alcatel-Lucentiksi). ITT omisti aluksi 37 prosentin osuuden, mutta maaliskuussa 1992 se myi loput 30 prosenttia. ”Muutto lopetti ITT: n osallistumisen puhelinalalle.”

ITT Educational Services, Inc. (ESI) erotettiin listautumisannilla vuonna 1994 ITT: n ollessa 83 prosentin osakas. (Syyskuussa 2016 eri ilmoitti suunnitelmistaan sulkea kaikki 130 teknillistä Instituuttiaan 38 osavaltiossa, koska niiden opiskelijat eivät enää olleet oikeutettuja liittovaltion tukeen.) ITT yhdisti kaukoliikenteen divisioonansa Metromedia Long Distancen kanssa maaliskuussa 1989, jolloin syntyi Metromedia-ITT. Metromedia-ITT: n ostaisi lopulta Long Distance Discount Services, Inc. (LDDS) vuonna 1993. LDDS muutti nimensä Worldcomiksi vuonna 1995.

1995 breakupEdit

vuonna 1995 ARASKOGIN ollessa vielä johdossa ITT jakautui kolmeksi erilliseksi julkiseksi yhtiöksi:

• ITT Corp.-vuonna 1997 ITT Corp. toteutti fuusion Starwoodin kanssa, joka halusi ostaa Sheraton Hotels and Resortsin. Starwood myi ITT World-hakemistoja VNU: lle. Vuoteen 1999 mennessä ITT luopui kokonaan ITT/ESI: stä; koulut toimivat kuitenkin edelleen ITT Technical Institutena käyttäen ITT-Nimeä lisenssillä, kunnes se kuoli vuonna 2016. Myös vuonna 1999 ITT Corp. luopui ITT-nimestä Starwoodin hyväksi.
• ITT Hartford (insurance) – nykyään ITT Hartford on edelleen suuri vakuutusyhtiö, vaikka se on pudottanut ITT: n kokonaan nimestään. Yhtiö tunnetaan nykyisin nimellä Hartford Financial Services Group, Inc.
• ITT Industries – ITT toimi tällä nimellä vuoteen 2006 saakka ja on merkittävä valmistus-ja puolustushankintayritys.
  • ITT Industries muutti nimensä ITT Corporationiksi 9. toukokuuta 2006 järjestetyn osakkeenomistajien äänestyksen seurauksena.
  • ITT Corporation sulki vuonna 2011 kaksi liiketoimintaa. Puolustusliiketoiminnasta tuli Exelis, jonka Harris osti vuonna 2015; vesiliiketoiminnasta tuli Xylem Inc.

rikossyytteet

maaliskuussa 2007 ITT Corporationista tuli ensimmäinen merkittävä puolustusalan urakoitsija, joka tuomittiin Yhdysvaltain asevientiä koskevan lain rikkomisesta. Sakot johtuivat ITT: n ulkoistamisohjelmasta, jossa se siirsi pimeänäkölasit ja salaiseksi luokiteltua tietoa laseraseiden vastatoimista, kuten valon häiriösuodattimista, Singaporen, Kiinan kansantasavallan ja Yhdistyneen kuningaskunnan insinööreille. He saivat 100 miljoonan dollarin sakot, vaikka heille annettiin myös mahdollisuus käyttää puolet tuosta summasta uuden pimeänäköteknologian tutkimukseen ja kehittämiseen. Yhdysvaltain hallitus ottaa itselleen oikeudet syntyvään teollis-ja tekijänoikeuteen.

Yhdysvaltain oikeusministeriö totesi tutkimuksessaan ja sitä seuranneessa päätöksessään, että yhtiö näki paljon vaivaa kiertääkseen vientiä koskevia sääntöjä, mukaan lukien peiteyhtiön perustaminen. Yhdysvaltain syyttäjän John L. Brownleen mukaan yhtiö taisteli tutkintaa vastaan, jotta ” käytännössä ajaisi vanhentumisajan umpeen.”

ostajat

ITT: lle tehtiin 26.kesäkuuta 2007 sopimus yksityisomistuksessa olevan International Motion Control (IMC) – yhtiön ostamisesta 395 miljoonalla dollarilla. Kauppa lyötiin lukkoon ja viimeisteltiin syyskuussa 2007. 14.syyskuuta 2010 ilmoitettiin Clevelandin alueen sulkemisesta.

18. syyskuuta 2007 sovittiin ITT: n ostavan Edo Corporation 1,7 miljardilla dollarilla. EDO: n osakkeenomistajien hyväksynnän jälkeen kauppa tehtiin ja saatettiin päätökseen 20.joulukuuta 2007.

ITT ilmoitti 16.huhtikuuta 2009 allekirjoittaneensa lopullisen sopimuksen saksalaisen Laing GmbH: n ostamisesta. Laing GmbH on yksityisomistuksessa oleva johtava energiatehokkaiden kiertovesipumppujen tuottaja, jota käytetään pääasiassa kotitalouksien ja yritysten LVI-ja lämmitys -, ilmanvaihto-ja ilmastointijärjestelmissä.

2011 breakupEdit

ITT ilmoitti 12.tammikuuta 2011 muutoksesta, jossa jäljelle jäänyt yhtiö erotetaan kolmeksi julkisesti noteeratuksi itsenäiseksi yhtiöksi. Heinäkuuta 2011 ITT julkisti kolmen yhtiön nimet: teollisen prosessin & Virtauksensäätödivisioona säilyttää nimen ITT Corporation, vesi & Jätevesidivisioona, joka myöhemmin nimettiin Xylemiksi, symboli XYL (viittaus kasvien xylem-kudokseen) ja Puolustusdivisioona exelis Inc., symboli XLS. Sen jälkeen ITT: n osakkeenomistajat omistivat osakkeita kaikissa kolmessa yhtiössä spinoffin jälkeen.