Meksikon ylänkö

Mesa del Norte on osa Meksikon ylängön äärimmäistä pohjoisosaa.

Mesa del Norte eli pohjoinen ylänkö on keskimäärin 1 100 metrin (3 600 jalan) korkeudella merenpinnan yläpuolella ja ulottuu Rio Grandelta (Río Bravo del Norte) etelään Chihuahuan, Coahuilan, Durangon, Zacatecasin ja San Luis Potosín osavaltioiden kautta. Mesa del Norten poikki kulkee useita kapeita, eristyneitä harjanteita ja seudulla on myös lukuisia painaumia, joista suurin on Bolsón de Mapimí. Río Bravo del Norte ja sen sivujoki Río Conchos laskevat osia pohjoisesta ylängöstä ja Río Pánuco sivujokineen laskee kaakkoiskulmaan. Molemmat laskevat Meksikonlahdelle. Suuri osa pohjoisesta ylängöstä käsittää sisäisiä kuivatusaltaita, jotka eivät laske mereen. Chihuahuan aavikko ulottuu pohjoisen ylätasangon pohjoisosan poikki, kun taas Mesetan Keski-matorral kattaa keskiosan ja Meksikon Keski-matorral ulottuu pohjoisen ylätasangon eteläosasta eteläisen ylätasangon yli.

Mesan Keskinen tai eteläinen ylänkö on pohjoista vastinettaan korkeampi, keskimäärin 2 000 metrin (6 600 jalan) korkeudessa. Eteläisellä ylängöllä on lukuisia alun perin muinaisten järvien muodostamia laaksoja. Se ulottuu Aguascalientesin, Jaliscon, Zacatecasin, Guanajuaton, Querétaron ja Michoacánin osavaltioihin. Useat Meksikon merkittävimmistä kaupungeista, kuten Guadalajara, sijaitsevat eteläisen ylängön laaksoissa. Suuri osa eteläisestä ylängöstä on Río Grande de Santiagon ja sen sivujokien, muun muassa Río Lerman, valumia, jotka laskevat länteen Tyyneenmereen. Río Pánucon sivujoet kuivattavat eteläisen ylängön itäosan. Meksikon Keski-matorral kattaa suuren osan eteläisestä ylängöstä, ja subtrooppiset bajíon kuivat metsät valtaavat Lerma-Río Grande de Santiagon altaan alaosat. Korkeampia korkeuksia peittävät sekametsät, sitten lauhkeat havumetsät aina lumirajaan asti Etelä-ja länsireunoja ympäröivien tulivuorten huipulla.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.